Matkalla Englantiin 2
15.11. Holland van Hoek-Harvic Stena Line deck 11, cabin
11338.
Huh, huh.
Jos jotain opin tänään, niin Englannin lautalle ei kannata
tulla kuutta minuuttia vaille lähtöä. Nimittäin laiva oli liikenteessä jo 12
minuuttia ennen lähtöaikaa!
Heräsin aamulla Slechwigissä virkeänä. Roponen oli ollut yön
hiljaa. Kaappasin sen kainaloon ja Yusen hihnaan ja painelin ulos. Käytin
koirat aamutarpeillla ja annoin ruuat. Yuselle tosin vain aamujuoton. Matka
Teznerille oli varsin selkeä. Navigaattorin kanssa no problem, miljoona mutkaa
ja risteystä. Aloin pikkuhiljaa luottamaan navigaattoriin. Ilman sitä en
pärjäisi lainkaan. Turun satamaan tulokin olisi onnistunut varmasti paremmin,
jos olisin ajanut navin mukaan. Kuuntelimme matkalla Dan Brownia. Se saattoi
jossain vaiheessa hajaannuuttaa ajatusta kahtaalle, mutta auttoi pysymään
virkeänä.
Teznerillä luovutimme Roposen. Lapset käytti sen vielä monta
kertaa pissalla, lenkillä jne. Lyhyt tutustuminen oli ehtinyt luoda
kiintymyssuhteen. Michaelin 6v tyttärellä oli oma Danlerin Hornet reki! Juuri
tehty lapselle sopivaksi. Tytär oli edeltävänä talvena viisivuotiaana voittanut lasten
pohjois-Amerikan mestaruuden valjakkoajossa. Reellä, yhdellä koiralla. Ja myös
maailmanmestaruuden.
Kävin Yusen kanssa tutustumassa Michaelin talolta lähtevän
treenireitin. Ajoin 3km pyörällä lenkin peltoa kiertävää tietä. Yuse juoksi
valjaat päällä kiltisti pyörän vieressä. Sen jälkeen tehtin sama lenkki vedon
kanssa. Ihan ok treeni. Jarrutin
kovimman vauhdin pois. Keskinopeus ehkä 30 km/h. Yusen treenin jälkeen ajoin
maantiepyörällä trainerilla lämmittelyt ja 2 x 3min max tehoilla. Jalat oli
hieman tukossa. Sain sykkeen toisella vedolla nousemaan ihan ok, 183/min. Mikä
parasta toisessa vedossa sykkeen palautuminen vaikutti olevan kohdillaan. Syke
laski ensimmäisen minuutin aikana 26 lyönnillä! Olen tehnyt satoja diagnostisia
polkypyörärasitustestejä potilaille. Aikanaan julkaisin AmJ Cardiolissa
artikkelin sykkeen palautumista varhaisessa rasitustestissä
sydäninfakrtipotilailla akuutin sydäninfarktin jälkeen. 12 lyöntiä minuutissa tai sitä isompi
palautuminen oli hyvä merkki. Taas huonompi, vähäisempi sykkeen palautuminen,
ennusti yli neljä kertaa suurempaa kuolleisuutta. Samanlainen tulos oli
julkaistu ei sydänsairailla ihmisillä NEJM:ssä muutamaa vuotta aikaisemmin ja
samalla sykerajalla! Minulla oli ainakin palautuminen vielä terveen tasolla.
Tezner antoi minulle testiin yhdet hänen suunnittelemat
valjaat. Sanoisin heti ensituntumalta, pätevät. Malli on pitkälle sama kuin Dragdråttanissa,
mutta valjaat ovat selvästi kevyemmät, veto lenkki kulutusta kestävää kevlaria,
takalenkki liukuva ja ehkä vartalolle vielä istuvammat. Näitä valjaita saa
todennäköisesti tilattua minulta jatkossa.
Ajo Saksassa oli ihan jees, päivänvalossa, Brownia
kuunnellessa. Mutta pimeän tultua alkoi ehkä vielä painostavampi tunnelma kuin
Tanskassa. Millään ihmisjärjellä ei voi käsittää miten paljon yhdessä maassa
voi olla rekkoja. Ajomatka 600km kesti noin kahdeksan tuntia. Koko matkan oli
kumpaankin suuntaan rekkoja loputon jono. Oikean puoleisin kaista rekkoja,
pysähdyspaikat täynnä kymmeniä, satoja rekkoja. Risteykset kaikkiin suuntiin,
rekkoja. Tuhansia ja tuhansia rekkoja, pimeää, sadetta ja stau, aina joskus.
Hollannin puolella ajamista helpotti sekä neljäs, että välillä viides kaista ja
valot. Ensimmäistä kertaa pohjois-Euroopan läpi ajaessa oli katuvalot. Olimme satamassa reilu tunti
ennen lautan lähtöä. Ajoimme suoraan jonoon, Arin perään. Muita autoja ei
ollut. Oletin laivan olevan puolityhjä, koska passien tarkastus kesti niin
pitkään. Minun piti itse käydä lukemassa koiran siru autossa ja näyttää
numerosarja tarkastajalle, joka istui kopissa. Mielestäni melkoinen aukko
täsmällisyydessä. Hienohomma, mutta tarkastaja ilmoitti, että numero ei täsmää
ilmoitettuun. Onneksi olin heti jyvällä. YUsella on kaksi sirua ja tarkastaja
ei huomannut jälkimmäistä ja voimassa olevaa. Passit tarkastettiin uudestaan
seuravalla portilla Brittien rajavartijoiden toimesta. Sanoin nuorelle
kauniille naisrajavartijalle käyttäväni koiran lyhyellä kävelyllä ennen laivaa.
- No, you cant! Siitä ei voinut
neuvotella, ei yhtään. Hikeä pukkasi pintaan. Yuse oli käynyt pissalla viimeksi
kolme tuntia aiemmin. En ollut vielä antanut iltaruokaa. Se joutuisi
pidättämään autossa boksissa yhteensä liki 14 tuntia. Oli pakko keksiä jotain.
Syötin Yusen autokannella auton vieressä. Ari jäi lasten kanssa autolle ja
kävelin Yusen kanssa ulos lautasta. Pissaaminen onnistui sitten helposti.
Autokannella se olisi ollut varmasti vaikeampaa.
Laivassa tapsimme Susannan, Erkin ja heidän lapset. Aletta
huomasi matkalla vilaukselta myös joukkueenjohtaja Eeva Äijälän ja Kaukon.
Nyt sitten meditoimaan huomista varten. Autolla vasenta
kaistaa, ja ratti ojan puolella. Hmm, olihan se vasen. Jep, Suomessa
muistaakseni oikea, niin Briteissä täytyy sitten olla vasen.
Samuli
16.11.
Barton Hills Travelodge, A11, Fiveways Roundabout, Barton Mills, Mildenhall
Herätys laivalla 5,30. Kevyt aamupala laivalla. Ulos
päästiin laivasta lopulta kaikkien rekkojen jälkeen. Ari lähti ajamaan edellä
ja kääntyi ensimmäiselle levikkeelle, jossa syötimme koirat. Ensimmäinen
jänittävä yllätys oli, kun huomasin etten ollut ladannut navigaattoriin
Iso-Britanniaa lainkaan. Well, ilman navia, vasenta kaistaa, Aletta (näsäviisas
10v, jonka keskittymiskyky kartan lukuun riitti 10 sekuntia kerrallaan) kartanlukijana.
Jep, homma hoitui hienosti Arin perässä. Selvisimme kisapaikalle hyvin, yhden
lisälenkin jälkeen.
Kisareitteihin tutustuessa eniten oli mielessä, sääli Villeä.
Alusta on muhkuraista nurmi, multa hiekkapolkua. Melko syviä uria on monin
paikoin. Toivottavasti kasin valjakko pysyy hanskassa. Mutta pyörän osalta ihan
kohtuullinen reitti. Odotin nopeampaa alustaa. Jatkuva muhkuraisuus tärryyttää
pahasti ja hidastaa vauhtia. Reitti ei ollut vielä merkitty. Tapasimme
suurimman osan Suomen joukkuetta ja joukkueenjohtajan.
Syömään oli lähdettävä. Thetford löytyi (Arin perässä)
helposti. Siellä Mäkkäriin ja ilmaisen wifi:n pariin lataamaan navigaattoriin
kartat. Wifi:n sai päälle, kun ilmoitti puhelinnumeron, johon piti tulla
vahvistuskoodi. Se tuli Messengeriin yhdistettyyn tekstiviestiohjelmaan, joka
tarvii nettiä… Ei onnistunut. Ei toiminut muuten Arillakaan. Txt ei vaan tullut
perille. Olin onneksi ladannut google mapsiin karttoja puhelimelle ja pääsimme
sen ja navin turvin hyvin Mildenhalliin. Siellä hotellin löytäminen kesti
reilun tunnin. Kirjastotäti neuvoi auliisti paikan. Tosin myöhemmin palajstui,
että ei se tiennyt itekkään. Hän neuvoi aivan toiselle puolelle kaupunkia.
Ajoin eläkeläiskerhon pihaan. Kanttiinin täti osasi neuvoa Travelodgen paikan
heti.
Nyt sitten ruokakauppaan.
Samuli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti