Blogiteksti hmm… hmm… No tästä se lähtee.
Ja painutaankin heti suoraan ytimeen.
Kilpailun
henkistä puolta viikko ennen starttia
Viikon päästä lauantaina: Tunne lähtöviivalla
on rauhallinen, vaikkakin tarkkaavainen. Rauhallisuuteen on syynä se, että tiedän,
mitä olemme harjoitelleet, mitä kilpailun eteen on tehty ja missä kunnossa
olemme. Sitä en tiedä mihin se kilpailussa riittää eikä sillä ole väliä. Minut
on nimittäin tehty juuri tämän tiimin musheriksi ja valmentajaksi, nuo edessä
olevat koirat tämän kilpatiimin koiriksi. Me olemme joukkue ja olemme matkalla tekemään
enemmän kuin sen, mihin pessimismissäni ajattelen pystyvämme. Suomalaisittain kliseisesti:
”Lähdemme tekemään parhaamme ja katsotaan sitten, mihin se riittää”. ’Parhaamme’
tässä tarkoittaa onnistunutta tason ylitystä. Ei siis mikään kunnianhimoton
”perusheitto”, eihän? Se, mihin se kilpailussa riittää, on muiden käsissä ja
tassuissa. Me keskitymme nyt omaan suoritukseen. Täysillä. Ja vähän ylikin.
Voittaminen ja voitontahto. Kilpailu
tarkoittaa aina sitä, että omaa suoritusta suhteutetaan muiden suorituksiin ja
paras on voittaja. Sanotaan, että voittamiseen tarvittaisiin jotain erityistä
luonteenlujuutta tai ominaisuutta. Se pitää täysin paikkansa. Voitontahtoa. Kamppailulajeissa
voitontahto itse kisasuorituksessa merkitsee suoranaisesti tahtoa toisen
kilpailijan fyysisestä kukistamisesta. Joukkuelajeissa yksilön voitontahto
ilmenee vielä hieman pidemmälle kurotettuna liukuna toisen edelle pallon
tavoittelussa tai kiekon riistona takakarvaustilanteessa. Yksilölajeissa,
joihin koiravaljakkoajo enemmän rinnastuu, voitontahto kilpailusuorituksessa on
pään sisäinen taistelu pakottautumisesta tekemään oikeita
asioita oikeaan aikaan. Voitontahto on ässä hihassa. Ja kuten tiedät, pelikortissa
on kääntöpuoli ja tämän ässän kääntöpuolella oleva mitäänsanomaton selkämys on
luovuttaminen. Kurakylpy… kun on ajamisen aika ja koirien tassuista lentävä
kura tunkee suuhun, hengitys pakkautuu, pumppaava tukijalka betonoituu
maitohapoissa ja kun silloin nokitat ja tiputat ässän hihasta, niin kumpaa
puolta kortista katsot?
Voitontahto ja … ja kaikki muu. Niin,
voitontahto kilpailutilanteessa on itse asiassa vain viimeinen silaus. Koko muu
elämä koirien, perheen ja työn kanssa vasta kysyykin voitontahtoa. Sitä, että
teetkö kaiken vaadittavan saadaksesi kokonaisuudesta parhaan mahdollisen?
Voitontahto auttaa tekemään uhrauksia, ylläpitämään rutiineja ja pakottaa
käyttämään luovuutta sillä pitkähköllä ajanjaksolla, jolla luodaan
pärjäämiseen tarvittava perusta. Kun tuo ominaisuus on ollut tukena koko matkan
tähän asti – ja tästä eteenpäin lautalla Tukholmaan, ajaessa halki Ruotsin,
Saksan, Hollannin ja lopulta aina Thetfordiin asti, on mahdollista olla
lähtöviivalla vapautunut ja valmis lyömään johonkin väliin sen yhden
ylimääräisen potkun. Tai kaksi.
Palataan vielä tuohon edellä mainittuun
kurakylpyyn. Sellainen itse asiassa sattui minulle pari viikkoa sitten. Muistan
tuon hetken, kuten monta muuta vastaavaa tilannetta, jolloin jouduin kaivamaan
ässää hihasta… Olin herkistelemässä Ohkolan syyskisoihin kuutta koiraa ajamalla
ns. hapottomia intervalleja maksimivauhdeilla. Tavoite kisassa oli
kunnianhimoisesti ajaa siperianhuskyt kotiradalla uudelle keskinopeusluvulle,
joten herkistely oli erityisen tärkeää. Koska tiedän, että olen osa suorittavaa
tiimiä, niin 6 koiran ajaminen tarkoittaa minulle sellaisen treenilaitteen
käyttöä, jossa pääsen itse antamaan itsestäni täyden panoksen siten, että
vetojen vauhti nousee helposti yli kisavauhdin ja kokonaisuus on vielä
hallittavissa ja pysäytettävissä 15 sekunnin vedon jälkeen (kaikki
vetokoiraharrastajat tietää kuinka vaikeaa koirien pysäyttäminen tuollaisessa
tilanteessa on). Minun kalustollani sellainen treeni tarkoitta 3x 2 koiraa
kick-bikellä x 8 x 15...20 sek / 1 min tauoin. Tuo treeni oli työmatkani vuoksi
myöhään illalla, se loppui ehkä puolen kahdentoista aikaan yöllä. Ja koiran
vaihtoineen treeni kesti pitkään. Satoi. Oli pimeää ja hiekkatie oli yhtenä
vellinä eikä suojalasien takaa nähnyt yhtään mitään. Yllättääkö, että piti
ässää kaivaa esille? Ehkä ei, mutta se saattaa yllättää, missä kohtaa sitä piti
käyttää. Katselin ässää kädessäni noin treenin puolessa välissä yhden 1 min tauon
aikana. Ei nimittäin millään olisi halunnut pysähtyä ja odotella. Koiratkaan
eivät halunneet. Kaikki halusivat mennä eteenpäin. Koirat suorastaan
huusivat päästellä täysillä ja minäkin olin juuri pääsemässä raivokkaaseen kiukkuun
ladata täysillä niin, että rapa roiskuu ja remmi venyy!!!! … Mutta voitontahto
tässä oli pitäytyä suunnitelmassa eikä luovuttaa siitä. Hapoton veto on hapoton
vain, kun se on lyhyt ja tauot pitkät.
Vielä yksi näkökulma voitontahtoon. Veikka
Gustafsson lanseerasi aikanaan lauseen ”seikkailu alkaa korvien välistä”.
Sieltä se tosiaan alkaa ja sinne se päättyy. Kilpailussa ja koko tässä
kilpailevassa elämäntavassa voimme vaikuttaa lähinnä omaan tekemiseemme, joten
voittaminen on lopulta voitontahdon suuntaamista omaan suoritukseen ja siihen,
mihin se kilpailussa riittää, on toisarvoista. EM-kisoissa ja matkalla keskity
omaan tekemiseen. Ja teekin se kunnolla! Muiden tekemisellä ei ole mitään
väliä. Sijoituksella ei ole väliä.
Viikon päästä lauantaina: lähtöviivalla
edessä aukeaa lähtösuora ja vetointoa puhkuvat koirat tempovat handlerien
piteleminä kärryn edessä. Katse seuraa koirien vetoliinoja tarkkaillen, ettei
lähtökiihkossa tule sotkuja. Väliin vilkaisen lähtökellon laskevaa numeroa.
Tukijalka laskeutuu kyykkyyn, jännittyy ja potkujalan kärki kaivautuu soraan.
Kädet puristavat vielä jarrukahvoja… kunnes sormet avautuvat ja kaikki voima
päästetään valloilleen. Koirat ruopivat lähtökiihdytyksessä, potkujalka alkaa
hakata maata ja tukijalka pumppaa kehon painopistettä takaisin ylös potkujen
tahdissa. Katse hakee kärrylle optimaalista ajolinjaa, seuraa koirien menoa ja
alkaa hahmottamaan jo kauempaa ensimmäistä mutkaa. Me mennään. ME MENNÄÄN!
Tähän loppuun kuulokkeet vaan päähän, silmät kiinni ja mielikuvamatka kuraiselle kisabaanalle. 4 koiraa baanaa, itse potkit ja Lemmy vetää taustamusiikin tästä linkistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti