Kuten jo moneen kertaan on mainittu kisapaikalla oli todella huonot puhelinyhteydet eikä nettiä siis ollut käytössämme ollenkaan. Majoituimme kisaviikonlopun ajan asuntoautossamme kisapaikalla, emmekä poistuneet sieltä kuin kerran uimahalliin ja kauppaan. Olimme siis lähes täydellisessä nettipimennossa. Tässä vihdoinkin pohdintaa menneistä kisoista:
Perjantaina oli luvassa startit Juhalla pyöräilyssä ja minulla juoksussa. Jonnan urakka alkaisi vasta huomenna joten meitä vanhuksia helpotti kun oli joku juottamassa ja lämmittämässä koiria, itse sai vain keskittyä tulevaan kisaan. Minä odotin kisaa kauhunsekaisin tuntein, ehdin jo monta kertaa toivoa että saisin startata kickarilla enkä juosten. Alkulämmittelyksi poljin puoli tuntia pyörää trainerilla ja yritin musiikkia kuuntelemalla saada ajatuksia pois tulevasta startista. En kuitenkaan siinä onnistunut vaan kisa jännitti aivan mielettömästi. Traineri oli kuitenkin mahtava laite lämmittelyyn, jalat sai hyvin liikkeelle kun otti vielä väliin muutaman aivan lyhyen nopeamman vedon. Ennen starttia tein vielä muutaman lyhyen ja nopean vedon juosten, tein polvennostojuoksua, pakarajuoksua yms. Jonna toi minulle Martin lähtöviivalle ja oli aika lähteä matkaan. 5, 4, 3, 2, 1, veto.... Martti lähti matkaan kuin tykinkuula, niinkuin aina. Rata oli nurmikkoa ja siinä oli isoja uria, jotenkin minun oli vaikea löytää sopivaa kohtaa missä juosta. Rata oli n.5km. pitkä ja jo reilusti alle puolessa välissä tuli ensimmäinen kisaaja meidän ohi. Toinen koira tuli aivan Martin viereen mutta onneksi kumpikaan koira ei tehnyt mitään. Rinnassa alkoi tuntua että kohta alkaa pistää eikä jännitys hävinnyt vieläkään. Martti veti alkumatkan hyvin mutta ohituksen jälkeen into hieman loppui ja herra pisti välillä kävelyksi. Lisää ohituksia, otin ne varman päälle ja sekin vaikutti omaan juoksurytmiin, tuntui ettei henki kulje ja päässä oli epätoivoinen ajatus "ne kaikki menee meidän ohi". Maaliin juostiin liina löysällä ja oma surkea suoritus otti todella päähän. Olin tartuttanut oman jäätävän jännitykseni myös Marttiin ja se vaikutti todella paljon kummankin suoritukseen. Ensimmäinen ajatus kisan jälkeen oli että "huomenna vielä juoksen ja sitten en enää koskaan, haluan sellaisen koiran jonka kanssa voin satsata täysillä kickari-luokkaan!" Tänään ei kisaaminen ollut hauskaa ja ainut kiva kohta tuntui olevan se kun pääsi maaliin.
Lauantaina oli paljon touhua kun meillä kaikilla oli lähdöt. Koirat olivat innokkaita ja näyttivät palautuneen hyvin eilisistä vedoista. Olimme juottaneet koirat hyvin ennen startteja happy dogin puuroa ja FItDogin energiajauhetta käyttäen. Lisäksi eilisten vetojen jälkeen koirille oli annettu FitDogin recoveryä jotta palautuminen olisi mahdollisimman nopeaa. Tänään ei jännittänyt, enää ei ollut mitään menetettävää. Olin eilisen jälkeen sijalla 10 eikä viiden parhaan joukkoon ollut mitään asiaa eilisen huonon suorituksen jälkeen. Juoksujen lähdöissä oli kaikki juoksijoiden sarjat sekaisin eilisten aikojen perusteella. Eteeni lähti sinivalkoista väriä, ensin Jade ja sitten Laura. Näin tytöt edessäni koko ajan ja Laura ohitti Jaden. Siinä vaiheessa päätin että nyt on otettava kehiin suomalaista sisua, Lauraa en päästä silmistäni. Pian huomasin että saavutamme Lauraa ja sisu vain kasvoi. Ohitimme Lauran radan puolessa välissä ja vähän sen jälkeen Martti hidasti ja naru oli aivan löysällä. Sain kuitenkin innostettua Martin jatkamaan matkaa ja saimme aikaiseksi hienon suorituksen, aika parani n.50 sekuntia. Nyt oli maalissa aivan eri ajatus kuin eilen "tämähän on ihan kivaa kun yhteistyö koiran kanssa sujuu, ehkä nämä eivät sittenkään ole viimeiset koirajuoksukisat". Maalissa olimme molemmat antaneet kaikkemme ja se riitti nostamaan sijoitusta kahdella pykälällä, loppusijoitus siis oli 8. Eikä tänään juoksun ainut kiva kohta ollut maaliin pääsy :-)
Ja mitä tästä kaikesta opin ja mitä pitää jatkossa tehdä?
- Martti on mahtava koira! Ukkeli on tosi herkkä minun mielentiloilleni joten jos suoritus on huono löytyy syy siihen narun minun puoleisesta päästä.
- Minun pitää nyt työstää omaa päätäni! Jännitys on saatava vähemmäksi ja oma mielentila rauhallisemmaksi lähdössä ja juoksemisen aikana.
- Tänä syksynä olen treenannut tavoitteellisemmin ja enemmän suunnitellusti kuin aiemmin ja juokseminen on parantunut. Nyt vain lisää hyviä ja järkeviä treenejä.
- Matka opetti niin paljon matkustamisesta yms. että tämän sulatteluun menee tovi aikaa. Tätä reissua tullaan käymään läpi vielä lukemattomia kertoja.
KIITOS!
Nyt on keskiviikko ja olemme laivassa matkalla kohti Hollantia. kotona Suomessa tämä poppoo on vasta sunnuntai aamuna. Matkapäivitystä luvassa vielä myöhemmin jossain kohtaa... Reissumme siis kestää yhteensä hieman yli kaksi viikkoa.
- Iso kiitos äidilleni joka hoitaa rakasta maskottikoiraamme, hurjaa vetokoiraa, shetlanninlammaskoiraamme, Rikua!
- Kiitos myös Juhan vanhemmille talomme huoltamisesta ja automme viimeistelytöistä. Ilman teitä matkaan lähtö olisi ollut todella hankalaa.
- Kiitos kaikille Suomen maajoukkueen jäsenille hienosta kisaviikonlopusta, oli mukavaa kun kaikki puhalsivat yhteen hiileen ja auttoivat toisiaan.
- Iso kiitos joukkueenjohtajallemme Eeva Äijälälle kaikesta avusta ja asioiden selvittelystä sekä Kaukolle hienoista kuvista.
- Kiitos Samulille, hienoista koirista ja kaikesta tuesta sekä neuvoista.
- Kiitos HappyDogille myyntikampanjasta matkan tukemiseksi.
- Kiitos myös FitDogille!
- Kiitos Juhalle joka ajoi lähes koko matkan ja kesti meidän kolmen naisen kiukuttelut kisajännityksineen. Voitte uskoa että pienessä autossa on välillä ollut melkoisen tiivis ja kireä tunnelma.
-Sanna-
______________________________________________________________________________
EM-2016 Iso-Britannia, Thetfordin metsä
Avajaiset oli torstaina ja ensimmäinen kisapäivä perjantaina. strattini olivat lauantaina ja sunnuntaina, joten perjantaina jäi mun hommaksi juottaa ja pissattaa koiria viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla, sekä lämmitellä äidille ja iskälle molemmille koirat valmiiksi startteja varten. Lauantaina oli mun oma startti luokassa DS1J. Iskä ehti tilaamaan meille trainerin ennen reissua, että sai sen kanssa lämmiteltyä ennen omaa starttiaan, joten mäkin sain sitten lämmitellä sen avulla. Kickarilla on mun mielestä jotenkin tosi hankala lämmitellä ja en ollut varma miten jalkani kestäisi hölkkäämistä/juoksemista. Viimeiseksi vaihtoehdokseni jäi siis polkeminen ja se toimikin hyvin. Kuulokkeet päähän ja uppouduin kuuntelemaan musiikkia polkiessani jalkoja lämpimäksi. Musiikin kuuntelu auttoi jännitykseen yllättävän paljon, mutta ei tietenkään vienyt sitä kokonaan pois. Tiesin, että vastustajani olivat hyviä, mutta minulla ei ollut tarkempaa tietoa, kuinka hyviä. Niin tylsältä kuin kuulostaakin, lähdimme Rallin kanssa tekemään parhaamme. Suorituksemme riitti sijalle 4, sekuntteja 3. sijalle oli 5.
Sunnuntaina starttasinne kisaan tavoitteenamme saavuttaa 3. sijalla ollutta ruotsalaista ne 5 sekuntia mitä olimme jäljessä. Kaikki sujui hyvin, kunnes yhdessä kurvissa valitsin väärän ajolinjan ja sen seurauksena olinkin ajamassa jo ojan puolella. Jouduin jarruttamaan reilusti, jotta pääsin takaisin uralle kiihdyttämään vauhdin takaisin. 3. sijalle jäin sunnuntaina vain yhden sekunnin, yhteen lasketussa ajassa 6s. Sekunnit olisi ehkä ollut mahdollista saada kiinni, jos en olisi tehnyt ajovirhettä, mutta sille ei voi nyt mitään, ei auto "jos"sitella. Jos olisin ollut paremmassa kunnossa, olisin voinut saavuttaa 3. sijan, ajovirhettä on turha syyttää. Paremmat pärjäsivät paremmin ja saattoivathan muutkin tehdä ajovirheitä, mutta olivat muuten minua parempia. Koirani oli todella hyvässä kunnossa ja kulki täydellisesti 2m ennen maaliviivaa ollutta sähläystä kuvaajan takia, jota piti ihmetellä molempina päivinä.
Mulla on ollut treenaamisen kannalta takana pari aika vaikeaa kuukautta. En ole pystynyt kunnollla treenaamaan tuon jalan rasitusvamman takia, joten en ollut oikein huippukunnossa, toisin kuin olin suunnitellut. Olin kyllä suunnitellut myös starttaavani juoksussa enkä kickarissa, mutta päätös oli tehtävä ja pelkäsin, ettei jalkani kestäisi 2x5km. Nyt kisat on takana ja paljon on opittu, nyt vain kohti uusia treenejä ja kisoja.
Onnittelut kaikille menestyneille, erityisesti suomen mitalisteille!!
Kiitos Team Happy Dog .
Kiitokset myös Fit Dogille.
Suurimmat kiitokset taitavat kuitenkin kuulua vanhemmilleni, jotka mahdollistivat tämän reissun!!!
-Jonna
_________________________________________________
Em-2016 Iso-Britanian reissu
Meinas tulla ennen reissua pikkkainen stressi tuon auton kanssa. Muutama vikko ennen reissua sain auton CasaCarilta jossa auton sisusta rakennettiin. Sitten oli vielä rakennettava koirille häkit ja kiinnitettävä kaiki loput lisävarusteet. Illat venyivät pitkälle kun koiriakin piti vielä treenata iltaisin. Viimeiset viikot ei siis ollut ihan sitä mitä kisoihin valmistautumisen olisi pitänyt olla. Mutta pohjat olivat kyllä kunnon osalta tehty jo pitkin kesää ja syksyä.
Saapuesssamme kilpailupaikalle tiistaina oli kyllä ajatukset kilparadasta ristiriitaiset. Torstaina kävimme Samulin kannsa tutustamassa rataan, rata oli nurmikkoa ja heinää mutta pohjalla oli hiekkaa, josta vesi imeytyi hyvin läpi. Vielä tässä vaiheessa luulimme rataa paljon liukkaamaksi. Perjantai aamulla oli yllättävänkin rauhallinen olo vaikka startti odotti. Ajelin itseni lämpimäksi ennen starttia treinerillä. Samalla musikkia kuunellessani ajelin ajatuksissani rataa läpi ja pääsin kyllä pitkästä aikaa sellaiseen tunteeeseen että homma rokkkaa. Startissa oli hyvin rauhallinen ja luottavainen olo koiraan ja itseeni. Lähdöstä ampaisimme matkaan ja ensimmäinen mutka ajettiin vauhdilla läpi, jonka jäkeen poljimme raivolla kohti seuraavaa mutkaa johon tulimme kyllä vauhdilla. Seuraavaksi alkoi loiva alamäki jossa polkijan vauhti ei kyllä tainut tälläkertaaa riittää, tämän jälkeen oli taas tiukka kurvi . Seuraavan kurvin jälkeeen näimme edessämme lähteneen jota aloimme raivokkaasti tavoittamaan, saavutimme noin 1.5 km ennen maalia. Ajoin varmaaan noin 400metriä sen perässä ja maalisuoran auetessa ohitimme kilpailijan, jonka jälkeen ajoimme raivokkaasti kohti maalia. 100 meriä ennen maalia kuitenkin Poni meinasi pysähtyä nähdessään kuvaajan, mutta maaliin päästiin. Radan pito yllätti positiivisesti, myös radan nopeus. Itsellä ei vain ollut reisissä jerkkua noihin nopeuksiin joten sijoitus ei kyllä päätä huimannut. Piti vaan ihmetellä millä tollaisella radalla voi ajaa tommoisia nopeuksa niin että hampaat pysyy suussa tommoisessa tärinässä. Cyclocrossillakin suoriutuivat radasta .
Lauantai päivään jäi siis vain parannettavaa. Renkaiksi vaihdoin kevyet ja rullaavat specialzed fast trakit ja lisäsin paineita 2.1.perjantaina ajoin 1.6. Tavoitteeksi päätin että aikaa tarvii parantaa. Perjantaina lähdin hiukan rauhallisemmin liikenteeseen ja yritin pitää vauhdin tasaisempana. Mutkiin en jarruttanut laisinkaan joten niistä saisimme varmasti aikaa pois ja näin olen myös suorille piti vähemmin kihdyttää. Samulin sanoin "junaa on vaikea kiihdyttää uudestaan vauhtiin".Renkaat tuntuivat kyllä paljon rullaavammilta ja kevyemmiltä kuin perjantaina ja pitoakin riitti. Ainoa ongelma joka tuli oli etteivät vaihteet pysyneet alkumatkasta kunnolla päällä kun tärinä oli niin kova johuen rengas paineista. Tuli tämäkin todettua sitten kantapään kautta. Aika parani mutta paljon on matkaa euroopan huipulle. Tarvii kyllä nostaa hattua pojille.
Mitä sitten jäi käteen tästä reissusta. Paljon on vielä parannettavaa että etumatka saadaan kurottua kiinni pyöräluokassa. Mutta työtä on jatkettava nöyrästi ja alettava miettimään uusia kuvioita ensi kaudeksi. Voi olla että muutama kilometri tulee poljettua taas talven ja kesän aikana pitkin Kaarinan metsiä ja asfalti teitä.
Kiitos Matille ,Terolle ja Arille + muille lenkikavereille(PS hikisiä lenkejä luvasssa ensi vuonnakin)
Perheelle myös kuuluu Kiitos! sekä muulle poppoolle kiitos !
sekä noille karvakorville että pitävät äijän vauhdissa.
-Juha-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti