Sivut

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Noniin, tässä on taas vaihteeksi peuhattu yksi viikonloppu. Lauantaina ulkopelien, klapien kannon ja lumikäytävien jälkeen tultiin kiireesti sisälle ruuan laittoon, että ehtii pikkusten muskarin joulukonserttiin. Iskän hernekeitto maistui taas, kattila tyhjäksi ja enemmänkin olisi mennyt. Isommat jäi kotitouhuihin, kun lähdin 5v,  3v ja 1v kanssa konservatoriolle. Ehdittiin juuri puikahtamaan sisään viimeisestä raosta ennen oven sulkeutumista. Hieno jouluesitys taas kerran!

Kauppareissu olisi sujuva tehdä heti perään. Rouva oli jo ehtinyt kotiin agilitysta. Pereinteinen kauppareissu. Sisään päästiin lopulta vajaan puolituntisen jälkeen, kun ensin olin jonottanut infosta kärrypolettia, jonka sai ihan jonotustakin siitä tiskiltä ja sitten pukenut uudestaan hanskat ja pipot kolmelle ensimmäisen jo repiessä hanskoja pois, kun lompakko oli jäänyt autoon. No lapset oli oikeen reippaasti kaupassa. Yhenkään karkin perään ei tarvinnut vinkua ja 3v sai piparipussin kärryyn. Lapset purki puolet kauppakärrystä hihnalle, kun minä lastasin kasseja. Pukeminen oli sitä normaalia, 5v puki itse, 3 autettava ja 1v repi hanskat pois viidettä kertaa, kun huomasin, että 5v kiipesi olkoliukuovien vierestä jotain huoltotikapuita oven yläpuolelle ja hihkui sieltä. Ihan oikeesti tuota kaveria ei pysty pitämään paikallaan kahta sekuntia pitempään mikään. Paitsi tietysti, Nintendo DS konsoli, shakki isän kanssa, matikan laskut… Karkkipäivien perumisella ei ole mitään virkaa. Kukaan ei edes muista koska hällä on viimeksi ollut karkkipäivä.

Seiskan jälkeen illalla pääsin voitelemaan suksia. Eka pohjustin velipojan uudet sukset ja sitten kunnostin omien Rossarien pohjat. Ne oli vielä viime talven jäljiltä. Vaihdoin särkyneestä parista siteen tilalle. Viimetalvena Metsiksellä särkynyt pari muistutti taas korjaamisesta. Siteetön suksi sai vihdoin siteen. Sekin Metsiksen SM kakkosen kaatumisen jäljiltä rikki. Viisi koiraa mukaan ja matkaan. Eka suksitreeni tälle talvelle !

Hiihtelin eka vitosen läpi ilman koiraa. Baana ihan ok, mutta suksi aivan leija. Se oli tarkoitettu pehmeälle lumiselle alustalle ja nyt oli kova pakkasalusta. Jälkikäteen tajusin, että side NIS-levys taka-asennossa -3 positiossa, pahensi ongelmaa. Pitääpä muistaa kotona siirtää side takaisin keskelle 0- positioon. Mutta koirat oli hyviä. Yuse veti 5,5 km yhtenä settinä huipusti. Liekö asiaa vielä korostanut uudet Michael Teznerin suunnittelemat Ice Paw valjaat, mutta ihan täydellinen veto.
Täytyy kyllä ihailla noita valjaita, istuu kuin sukka ja misään mutkassa valjaat ei lenkota sivulla vaan pysyy aina keskellä. Ihanteellisesti passaava kaula-aukko mahdollistaa etujalkojen ja lapojen täydelliset liikkeet. Ristikko selän päällä tukee selkää kovassakin vauhdissa. On se Michael vaijaita ehtinytkin suunnitella. Ajanut vuosikymmeniä isoilla valjakoilla ja taas viimevuosina pärjännyt erittäin hyvin. Pohjois-Amerikan ammattilaiskisoissa ajanut ihan tolkusti voittoja. Michael ajoi aiemmin Dragdråttanin valjailla ja niistä näkyykin Ice Paw valjaissa eniten vaikutteita. Valjaat ovat tosin kevyemmät ja istuvammat ja liukuva takalenkki erinomainen innovaatio. Taas lipes ajatus baanalta tekniikkaan, mutta muutkin veti hienosti. Sisu ja Nortti juos parina kolmella pysähdyksellä 5,5km lenkin. Nortti 1v 2kk veti kuin kone. On se poika! Sitten Riva tykiksi eteen ja muut vapaana mukaan valjaat päällä. Riva nykäs ekat sadat metrit ihan hurjana. Kääpiöriiseni oli taas elementissään. Tiiä vaikka pikkurakista sais mulle vetokoiran johonkin kisaan. Virtaa riitti päivän kolmen agi-startin jälkeenkin. Touhuttiin 25 km ja sitten hyvissä ajoin ennen puoliyhtä kotiin. Koirien ruokkimisen jälkeen kömmin sisään syömään yöpalaa hyvillä mielin, vaikka jotkut epäilee sen lihottavan.

Sunnuntaiaamu valkeni kauniin harmaana. Lumikiteitä puissa ja ilmassa. Juotin koirat ja sitten kaaurapuuron keittoon. On se hieno, että isommatkin lapset saa sängynpohjalta nopeammin kuin millään muulla käskyllä tai kehoituksella, huutamalla ” tulkaa syömään puuro ennen kuin loppuu”. Olen alkanut taas keittää kaurapuuroa viikonloppuna ja se kelpaa. Joutuu varmaan vaihtamaan isompaan kattilaan, että riittää kaikille.

Jep ja uusia hurjia suunnitelmia on aina. Vai miltä kuulostaa maailman parhaan pyörämerkin maahantuonti? What, no hienolta tietenkin! Ihan itsekseni tuuminut, että meinaan testata eikö oikeesti Saksan nettikaupoille pärjää pyöräkaupassa hinnassa ja laadussa. Katsotaan. Jatkossa mun on tarkotus hommata semmosia maasto-, maantie- ja cyclocrosspyöriä Suomeen, että löytyy mistä valita. Ja tiestysti parhaat mahdolliset bikejoringiin.


Samppa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti