Noniin, tässä on taas vaihteeksi peuhattu yksi viikonloppu. Lauantaina ulkopelien, klapien kannon ja lumikäytävien jälkeen tultiin kiireesti sisälle ruuan laittoon, että ehtii pikkusten muskarin joulukonserttiin. Iskän hernekeitto maistui taas, kattila tyhjäksi ja enemmänkin olisi mennyt. Isommat jäi kotitouhuihin, kun lähdin 5v,  3v ja 1v kanssa konservatoriolle. Ehdittiin juuri puikahtamaan sisään viimeisestä raosta ennen oven sulkeutumista. Hieno jouluesitys taas kerran!

Kauppareissu olisi sujuva tehdä heti perään. Rouva oli jo ehtinyt kotiin agilitysta. Pereinteinen kauppareissu. Sisään päästiin lopulta vajaan puolituntisen jälkeen, kun ensin olin jonottanut infosta kärrypolettia, jonka sai ihan jonotustakin siitä tiskiltä ja sitten pukenut uudestaan hanskat ja pipot kolmelle ensimmäisen jo repiessä hanskoja pois, kun lompakko oli jäänyt autoon. No lapset oli oikeen reippaasti kaupassa. Yhenkään karkin perään ei tarvinnut vinkua ja 3v sai piparipussin kärryyn. Lapset purki puolet kauppakärrystä hihnalle, kun minä lastasin kasseja. Pukeminen oli sitä normaalia, 5v puki itse, 3 autettava ja 1v repi hanskat pois viidettä kertaa, kun huomasin, että 5v kiipesi olkoliukuovien vierestä jotain huoltotikapuita oven yläpuolelle ja hihkui sieltä. Ihan oikeesti tuota kaveria ei pysty pitämään paikallaan kahta sekuntia pitempään mikään. Paitsi tietysti, Nintendo DS konsoli, shakki isän kanssa, matikan laskut… Karkkipäivien perumisella ei ole mitään virkaa. Kukaan ei edes muista koska hällä on viimeksi ollut karkkipäivä.

Seiskan jälkeen illalla pääsin voitelemaan suksia. Eka pohjustin velipojan uudet sukset ja sitten kunnostin omien Rossarien pohjat. Ne oli vielä viime talven jäljiltä. Vaihdoin särkyneestä parista siteen tilalle. Viimetalvena Metsiksellä särkynyt pari muistutti taas korjaamisesta. Siteetön suksi sai vihdoin siteen. Sekin Metsiksen SM kakkosen kaatumisen jäljiltä rikki. Viisi koiraa mukaan ja matkaan. Eka suksitreeni tälle talvelle !

Hiihtelin eka vitosen läpi ilman koiraa. Baana ihan ok, mutta suksi aivan leija. Se oli tarkoitettu pehmeälle lumiselle alustalle ja nyt oli kova pakkasalusta. Jälkikäteen tajusin, että side NIS-levys taka-asennossa -3 positiossa, pahensi ongelmaa. Pitääpä muistaa kotona siirtää side takaisin keskelle 0- positioon. Mutta koirat oli hyviä. Yuse veti 5,5 km yhtenä settinä huipusti. Liekö asiaa vielä korostanut uudet Michael Teznerin suunnittelemat Ice Paw valjaat, mutta ihan täydellinen veto.

Täytyy kyllä ihailla noita valjaita, istuu kuin sukka ja misään mutkassa valjaat ei lenkota sivulla vaan pysyy aina keskellä. Ihanteellisesti passaava kaula-aukko mahdollistaa etujalkojen ja lapojen täydelliset liikkeet. Ristikko selän päällä tukee selkää kovassakin vauhdissa. On se Michael vaijaita ehtinytkin suunnitella. Ajanut vuosikymmeniä isoilla valjakoilla ja taas viimevuosina pärjännyt erittäin hyvin. Pohjois-Amerikan ammattilaiskisoissa ajanut ihan tolkusti voittoja. Michael ajoi aiemmin Dragdråttanin valjailla ja niistä näkyykin Ice Paw valjaissa eniten vaikutteita. Valjaat ovat tosin kevyemmät ja istuvammat ja liukuva takalenkki erinomainen innovaatio. Taas lipes ajatus baanalta tekniikkaan, mutta muutkin veti hienosti. Sisu ja Nortti juos parina kolmella pysähdyksellä 5,5km lenkin. Nortti 1v 2kk veti kuin kone. On se poika! Sitten Riva tykiksi eteen ja muut vapaana mukaan valjaat päällä. Riva nykäs ekat sadat metrit ihan hurjana. Kääpiöriiseni oli taas elementissään. Tiiä vaikka pikkurakista sais mulle vetokoiran johonkin kisaan. Virtaa riitti päivän kolmen agi-startin jälkeenkin. Touhuttiin 25 km ja sitten hyvissä ajoin ennen puoliyhtä kotiin. Koirien ruokkimisen jälkeen kömmin sisään syömään yöpalaa hyvillä mielin, vaikka jotkut epäilee sen lihottavan.

Sunnuntaiaamu valkeni kauniin harmaana. Lumikiteitä puissa ja ilmassa. Juotin koirat ja sitten kaaurapuuron keittoon. On se hieno, että isommatkin lapset saa sängynpohjalta nopeammin kuin millään muulla käskyllä tai kehoituksella, huutamalla ” tulkaa syömään puuro ennen kuin loppuu”. Olen alkanut taas keittää kaurapuuroa viikonloppuna ja se kelpaa. Joutuu varmaan vaihtamaan isompaan kattilaan, että riittää kaikille.

Jep ja uusia hurjia suunnitelmia on aina. Vai miltä kuulostaa maailman parhaan pyörämerkin maahantuonti? What, no hienolta tietenkin! Ihan itsekseni tuuminut, että meinaan testata eikö oikeesti Saksan nettikaupoille pärjää pyöräkaupassa hinnassa ja laadussa. Katsotaan. Jatkossa mun on tarkotus hommata semmosia maasto-, maantie- ja cyclocrosspyöriä Suomeen, että löytyy mistä valita. Ja tiestysti parhaat mahdolliset bikejoringiin.

Samppa

Team Lipposen kisapäivitys

Kuten jo moneen kertaan on mainittu kisapaikalla oli todella huonot puhelinyhteydet eikä nettiä siis ollut käytössämme ollenkaan. Majoituimme kisaviikonlopun ajan asuntoautossamme kisapaikalla, emmekä poistuneet sieltä kuin kerran uimahalliin ja kauppaan. Olimme siis lähes täydellisessä nettipimennossa. 

Tässä vihdoinkin pohdintaa menneistä kisoista:
Perjantaina oli luvassa startit Juhalla pyöräilyssä ja minulla juoksussa. Jonnan urakka alkaisi vasta huomenna joten meitä vanhuksia helpotti kun oli joku juottamassa ja lämmittämässä koiria, itse sai vain keskittyä tulevaan kisaan. Minä odotin kisaa kauhunsekaisin tuntein, ehdin jo monta kertaa toivoa että saisin startata kickarilla enkä juosten. Alkulämmittelyksi poljin puoli tuntia pyörää trainerilla ja yritin musiikkia kuuntelemalla saada ajatuksia pois tulevasta startista. En kuitenkaan siinä onnistunut vaan kisa jännitti aivan mielettömästi. Traineri oli kuitenkin mahtava laite lämmittelyyn, jalat sai hyvin liikkeelle kun otti vielä väliin muutaman aivan lyhyen nopeamman vedon. Ennen starttia tein vielä muutaman lyhyen ja nopean vedon juosten, tein polvennostojuoksua, pakarajuoksua yms. Jonna toi minulle Martin lähtöviivalle ja oli aika lähteä matkaan. 5, 4, 3, 2, 1, veto.... Martti lähti matkaan kuin tykinkuula, niinkuin aina. Rata oli nurmikkoa ja siinä oli isoja uria, jotenkin minun oli vaikea löytää sopivaa kohtaa missä juosta. Rata oli n.5km. pitkä ja jo reilusti alle puolessa välissä tuli ensimmäinen kisaaja meidän ohi. Toinen koira tuli aivan Martin viereen mutta onneksi kumpikaan koira ei tehnyt mitään. Rinnassa alkoi tuntua että kohta alkaa pistää eikä jännitys hävinnyt vieläkään. Martti veti alkumatkan hyvin mutta ohituksen jälkeen into hieman loppui ja herra pisti välillä kävelyksi. Lisää ohituksia, otin ne varman päälle ja sekin vaikutti omaan juoksurytmiin, tuntui ettei henki kulje ja päässä oli epätoivoinen ajatus "ne kaikki menee meidän ohi". Maaliin juostiin liina löysällä ja oma surkea suoritus otti todella päähän. Olin tartuttanut oman jäätävän jännitykseni myös Marttiin ja se vaikutti todella paljon kummankin suoritukseen. Ensimmäinen ajatus kisan jälkeen oli että "huomenna vielä juoksen ja sitten en enää koskaan, haluan sellaisen koiran jonka kanssa voin satsata täysillä kickari-luokkaan!" Tänään ei kisaaminen ollut hauskaa ja ainut kiva kohta tuntui olevan se kun pääsi maaliin.

Lauantaina oli paljon touhua kun meillä kaikilla oli lähdöt. Koirat olivat innokkaita ja näyttivät palautuneen hyvin eilisistä vedoista. Olimme juottaneet koirat hyvin ennen startteja happy dogin puuroa ja FItDogin energiajauhetta käyttäen. Lisäksi eilisten vetojen jälkeen koirille oli annettu FitDogin recoveryä jotta palautuminen olisi mahdollisimman nopeaa. Tänään ei jännittänyt, enää ei ollut mitään menetettävää. Olin eilisen jälkeen sijalla 10 eikä viiden parhaan joukkoon ollut mitään asiaa eilisen huonon suorituksen jälkeen. Juoksujen lähdöissä oli kaikki juoksijoiden sarjat sekaisin eilisten aikojen perusteella. Eteeni lähti sinivalkoista väriä, ensin Jade ja sitten Laura. Näin tytöt edessäni koko ajan ja Laura ohitti Jaden. Siinä vaiheessa päätin että nyt on otettava kehiin suomalaista sisua, Lauraa en päästä silmistäni. Pian huomasin että saavutamme Lauraa ja sisu vain kasvoi. Ohitimme Lauran radan puolessa välissä ja vähän sen jälkeen Martti hidasti ja naru oli aivan löysällä. Sain kuitenkin innostettua Martin jatkamaan matkaa ja saimme aikaiseksi hienon suorituksen, aika parani n.50 sekuntia. Nyt oli maalissa aivan eri ajatus kuin eilen "tämähän on ihan kivaa kun yhteistyö koiran kanssa sujuu, ehkä nämä eivät sittenkään ole viimeiset koirajuoksukisat". Maalissa olimme molemmat antaneet kaikkemme ja se riitti nostamaan sijoitusta kahdella pykälällä, loppusijoitus siis oli 8. Eikä tänään juoksun ainut kiva kohta ollut maaliin pääsy :-)

Ja mitä tästä kaikesta opin ja mitä pitää jatkossa tehdä?
- Martti on mahtava koira! Ukkeli on tosi herkkä minun mielentiloilleni joten jos suoritus on huono löytyy syy siihen narun minun puoleisesta päästä.
- Minun pitää nyt työstää omaa päätäni! Jännitys on saatava vähemmäksi ja oma mielentila rauhallisemmaksi lähdössä ja juoksemisen aikana.
- Tänä syksynä olen treenannut tavoitteellisemmin ja enemmän suunnitellusti kuin aiemmin ja juokseminen on parantunut. Nyt vain lisää hyviä ja järkeviä treenejä.
- Matka opetti niin paljon matkustamisesta yms. että tämän sulatteluun menee tovi aikaa. Tätä reissua tullaan käymään läpi vielä lukemattomia kertoja.

KIITOS!
Nyt on keskiviikko ja olemme laivassa matkalla kohti Hollantia. kotona Suomessa tämä poppoo on vasta sunnuntai aamuna. Matkapäivitystä luvassa vielä myöhemmin jossain kohtaa... Reissumme siis kestää yhteensä hieman yli kaksi viikkoa. 
- Iso kiitos äidilleni joka hoitaa rakasta maskottikoiraamme, hurjaa vetokoiraa, shetlanninlammaskoiraamme, Rikua! 
- Kiitos myös Juhan vanhemmille talomme huoltamisesta ja automme viimeistelytöistä. Ilman teitä matkaan lähtö olisi ollut todella hankalaa.
- Kiitos kaikille Suomen maajoukkueen jäsenille hienosta kisaviikonlopusta, oli mukavaa kun kaikki puhalsivat yhteen hiileen ja auttoivat toisiaan. 
- Iso kiitos joukkueenjohtajallemme Eeva Äijälälle kaikesta avusta ja asioiden selvittelystä sekä Kaukolle hienoista kuvista.
- Kiitos Samulille, hienoista koirista ja kaikesta tuesta sekä neuvoista. 
- Kiitos HappyDogille myyntikampanjasta matkan tukemiseksi.
- Kiitos myös FitDogille!
- Kiitos Juhalle joka ajoi lähes koko matkan ja kesti meidän kolmen naisen kiukuttelut kisajännityksineen. Voitte uskoa että pienessä autossa on välillä ollut melkoisen tiivis ja kireä tunnelma.

-Sanna-
______________________________________________________________________________

EM-2016 Iso-Britannia, Thetfordin metsä

Avajaiset oli torstaina ja ensimmäinen kisapäivä perjantaina. strattini olivat lauantaina ja sunnuntaina, joten perjantaina jäi mun hommaksi juottaa ja pissattaa koiria viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla, sekä lämmitellä äidille ja iskälle molemmille koirat valmiiksi startteja varten. 

  Lauantaina oli mun oma startti luokassa DS1J. Iskä ehti tilaamaan meille trainerin ennen reissua, että sai sen kanssa lämmiteltyä ennen omaa starttiaan, joten mäkin sain sitten lämmitellä sen avulla. Kickarilla on mun mielestä jotenkin tosi hankala lämmitellä ja en ollut varma miten jalkani kestäisi hölkkäämistä/juoksemista. Viimeiseksi vaihtoehdokseni jäi siis polkeminen ja se toimikin hyvin. Kuulokkeet päähän ja uppouduin kuuntelemaan musiikkia polkiessani jalkoja lämpimäksi. Musiikin kuuntelu auttoi jännitykseen yllättävän paljon, mutta ei tietenkään vienyt sitä kokonaan pois. Tiesin, että vastustajani olivat hyviä, mutta minulla ei ollut tarkempaa tietoa, kuinka hyviä. Niin tylsältä kuin kuulostaakin, lähdimme Rallin kanssa tekemään parhaamme. Suorituksemme riitti sijalle 4, sekuntteja 3. sijalle oli 5. 

  Sunnuntaina starttasinne kisaan tavoitteenamme saavuttaa 3. sijalla ollutta ruotsalaista ne 5 sekuntia mitä olimme jäljessä. Kaikki sujui hyvin, kunnes yhdessä kurvissa valitsin väärän ajolinjan ja sen seurauksena olinkin ajamassa jo ojan puolella. Jouduin jarruttamaan reilusti, jotta pääsin takaisin uralle kiihdyttämään vauhdin takaisin. 3. sijalle jäin sunnuntaina vain yhden sekunnin, yhteen lasketussa ajassa 6s. Sekunnit olisi ehkä ollut mahdollista saada kiinni, jos en olisi tehnyt ajovirhettä, mutta sille ei voi nyt mitään, ei auto "jos"sitella. Jos olisin ollut paremmassa kunnossa, olisin voinut saavuttaa 3. sijan, ajovirhettä on turha syyttää. Paremmat pärjäsivät paremmin ja saattoivathan muutkin tehdä ajovirheitä, mutta olivat muuten minua parempia. Koirani oli todella hyvässä kunnossa ja kulki täydellisesti 2m ennen maaliviivaa ollutta sähläystä kuvaajan takia, jota piti ihmetellä molempina päivinä. 

  Mulla on ollut treenaamisen kannalta takana pari aika vaikeaa kuukautta. En ole pystynyt kunnollla treenaamaan tuon jalan rasitusvamman takia, joten en ollut oikein huippukunnossa, toisin kuin olin suunnitellut. Olin kyllä suunnitellut myös starttaavani juoksussa enkä kickarissa, mutta päätös oli tehtävä ja pelkäsin, ettei jalkani kestäisi 2x5km. Nyt kisat on takana ja paljon on opittu, nyt vain kohti uusia treenejä ja kisoja. 

  Onnittelut kaikille menestyneille, erityisesti suomen mitalisteille!!
  Kiitos Team Happy Dog .
  Kiitokset myös Fit Dogille.
  Suurimmat kiitokset taitavat kuitenkin kuulua vanhemmilleni, jotka mahdollistivat tämän reissun!!!

-Jonna



_________________________________________________



Em-2016 Iso-Britanian  reissu 

Meinas tulla ennen  reissua pikkkainen stressi tuon auton kanssa. Muutama vikko ennen reissua sain auton CasaCarilta jossa auton sisusta rakennettiin. Sitten oli vielä rakennettava koirille häkit ja kiinnitettävä kaiki loput lisävarusteet. Illat venyivät pitkälle kun koiriakin piti vielä treenata iltaisin. Viimeiset viikot ei siis ollut ihan sitä mitä kisoihin valmistautumisen olisi pitänyt olla. Mutta pohjat olivat kyllä kunnon osalta tehty jo pitkin kesää ja syksyä. 

Saapuesssamme kilpailupaikalle tiistaina oli kyllä ajatukset kilparadasta ristiriitaiset. Torstaina kävimme Samulin kannsa tutustamassa rataan, rata oli nurmikkoa ja heinää mutta pohjalla oli hiekkaa, josta vesi  imeytyi hyvin läpi. Vielä tässä vaiheessa luulimme rataa paljon liukkaamaksi. Perjantai aamulla oli yllättävänkin  rauhallinen olo vaikka startti odotti.  Ajelin itseni lämpimäksi ennen starttia treinerillä. Samalla musikkia kuunellessani ajelin ajatuksissani rataa läpi ja pääsin kyllä pitkästä aikaa sellaiseen tunteeeseen että homma rokkkaa. Startissa oli hyvin rauhallinen ja luottavainen olo koiraan ja itseeni. Lähdöstä ampaisimme matkaan ja ensimmäinen mutka ajettiin vauhdilla läpi, jonka jäkeen poljimme  raivolla kohti seuraavaa mutkaa johon tulimme kyllä vauhdilla. Seuraavaksi alkoi loiva alamäki jossa polkijan vauhti ei kyllä tainut tälläkertaaa riittää, tämän jälkeen oli taas tiukka kurvi . Seuraavan kurvin jälkeeen näimme edessämme lähteneen  jota aloimme raivokkaasti tavoittamaan, saavutimme noin 1.5 km ennen maalia. Ajoin varmaaan noin 400metriä sen perässä ja maalisuoran auetessa ohitimme kilpailijan, jonka jälkeen ajoimme raivokkaasti kohti maalia. 100 meriä ennen maalia kuitenkin Poni meinasi pysähtyä nähdessään kuvaajan, mutta maaliin päästiin. Radan pito yllätti positiivisesti, myös radan nopeus. Itsellä ei vain ollut reisissä jerkkua noihin nopeuksiin joten sijoitus ei kyllä päätä huimannut. Piti vaan  ihmetellä millä tollaisella radalla voi ajaa tommoisia nopeuksa niin että hampaat pysyy suussa tommoisessa tärinässä. Cyclocrossillakin suoriutuivat radasta .

Lauantai päivään jäi siis vain parannettavaa. Renkaiksi vaihdoin kevyet ja rullaavat specialzed fast trakit ja lisäsin paineita 2.1.perjantaina ajoin 1.6. Tavoitteeksi päätin että aikaa tarvii parantaa. Perjantaina lähdin hiukan rauhallisemmin liikenteeseen ja yritin pitää vauhdin tasaisempana. Mutkiin en jarruttanut laisinkaan joten niistä saisimme varmasti aikaa pois ja näin olen myös suorille piti vähemmin kihdyttää. Samulin sanoin "junaa on vaikea kiihdyttää uudestaan vauhtiin".Renkaat tuntuivat kyllä paljon rullaavammilta ja kevyemmiltä kuin perjantaina ja pitoakin riitti. Ainoa ongelma joka tuli oli etteivät vaihteet pysyneet alkumatkasta kunnolla päällä kun tärinä oli niin kova johuen rengas paineista. Tuli tämäkin todettua sitten kantapään kautta. Aika parani mutta paljon on matkaa euroopan huipulle. Tarvii kyllä nostaa hattua pojille.

Mitä sitten jäi käteen tästä reissusta. Paljon on vielä parannettavaa että etumatka saadaan kurottua kiinni pyöräluokassa. Mutta työtä on jatkettava nöyrästi ja alettava miettimään uusia  kuvioita ensi kaudeksi. Voi olla että muutama kilometri tulee poljettua taas talven ja kesän aikana pitkin Kaarinan metsiä ja asfalti teitä.

Kiitos Matille ,Terolle  ja Arille + muille lenkikavereille(PS hikisiä lenkejä luvasssa ensi vuonnakin)

Perheelle myös kuuluu Kiitos! sekä muulle poppoolle  kiitos !
sekä noille karvakorville että pitävät äijän vauhdissa.

-Juha-

Kaikki päivityksen kuvat ottanut: Kauko Ruokolainen

Kolmas kisapäivä

Juha ja Sanna, Onnea! Kuvaaja Kauko Ruokolainen

22.11. Silja Line Birka Princess.

Takana 200km ajoa + 9 t kanaalin ylitys, + 1600km ajoa 16,5 tunnissa, muutama tunti autossa ja loistava aamupala hyvässä seurassa.

Takana 3 sekunnin satametrisiä 16 000! 40 palaa vihreää Jenkkiä, Fischerman Friendsiä kolme pussillista 1,5 l kahvia ja mustaa moottoritietä!

Petri Kiiski ja Rossi DS1, kuvaaja Kauko Ruokolainen

Aamulla satoi. Ei tuulta, vesituhnua ilmassa. Nurmikko oli märkää. Ville voitti hopeaa!. Pete neljäs, Maija kuudes. Pelotti, kovaa kisaa pyörällä märällä nurmella kurassa ilman rajoitinta.

Kävelin Yusen kanssa viestireitin läpi heti viimeisen kisaajan ja mönkijän mentyä. Mutkissa oli kuraa ja lälliä.

Otin alkulämpöjä trainerilla viestin lähtösuoran vieressä. Adrenaliinit nousi, kun näin juoksijat ryhmittymässä lähtöön. Lippujen laskiessa urheilijat ryntäsivät yhtenä hurjana aaltona 3,1km uralle. Kahdensan minuutin odottelun jälkeen Ari ja Spence tulivat vaihtoon ja otin Cuben alas trainerilta ja lämppärit pois päältä. Siirryimme Yusen kanssa pyöräriviin odottamaan lähtöä. Pääsimme liikkeelle kahdeksantena. Ajoin pitkällä lähtösuoralla edellä lähteneen ohi ja saimme hyvän kaulan ensimmäiseen mutkaan. Huomasin kauhukseni, että vetonarun lukko oli irronnut adapterista ja lukittunut jousen kärjen lenkkiin. Jännitin hurjasti pysyykö jousi kiinni kuopassaan maaliin asti.Mutkat tulimme kovaa. Saavutimme kahta edellä menevää hitaasti, vaikka välimatka oli pitkä. Pitkässä ylämäessä taakse jäänyt tsekin viestinviejä tuli väistämättä ohi. Ajoin mutkissa kovempaa ja pysyin hyvin perässä. 800m loppusuoralla kannustin Yusea ohi. Tsekki oli aivan edessä ja lähellä myös seuraava joukkue. Tsekki ei antanut tilaa yhtään vasemmalta, josta Yuse pyrki edelle. Yusen päästyä takarenkaan viereen nousin putkelle ja lähdin pommittamaan nurmipenkkaa ihan täysillä. Pääsimme ohi ja samalla heitolla myös Hollannin ohi. Maaliin tulimme kuudentena, puoli minuuttia kolmannesta tilasta ja briteistä.

Pian selvisi, että mitaleja alkaa tulla Suomeen useampikin. Jaakko Pitkänen voitti RNB DR4 ja DS2

 luokat. Ville Halme voitti hopeaa DR8 luokassa, Erkki Burkland pronssia DR4, Maija Nivala naisten DS1 hopeaa ja Petri Kiiski DS1 pronssia miehissä. DS 1 ja 2 luokat oli jaettu miesten ja naisten sarjoihin ensimmäistä kertaa IFSS sulanmaan lajien arvokisoissa.

Samuli

Kuvaaja Kauko Ruokolainen

Lontoo, Kings Kross

22.11. Silja Line Birka Brincess

” Taas opin jotain uutta, Lontoosta löytyy paljon vapaita parkkipaikkoja, ainakin marraskuisena lauantai-iltana viiden jälkeen.”

Lauantaina lähdimme Aarnen ja Aletan kanssa seikkailemaan Lontooseen. Meillä oli tapaaminen Kings Krossilla  laiturilla 9 ja ¾.

Moottiritietä 100km Lontooseen meni nopeasti. Jätimme auton South Woothfordiin parkkipaikalle. Taas opin jotain uutta, Lontoosta löytyy paljon vapaita parkkipaikkoja, ainakin marraskuisena lauantai-iltana viiden jälkeen. Yuse jäi autoon odottamaan.

Kävelimme metroasemalle ja ostimme liput automaatista. Perehdyin Lontoon metrokarttaan ja opetin samalla lapsille Metrolla suunnistamista. Ajoimme Kings Krossille parilla metrolla. Platform 9 3/4 löytyi nopeasti. Harryn kärryt olivat juuttuneet tiiliseinään ja jäimme laiturille ottamaan kuvia. Sovittu tapaaminen peruuntui jostain syystä, joten menimme ostamaan tuliaisia Potter kauppaan.

Söimme aseman lähellä Mac Donaldsissa ja nautimme ikkunasta Lontoon kylmästä sateisesta säästä. Ajelimme metrolla, kurkkasimme Green Gardeniin, Buckinghamin palatsiin katoksen suojasta; koska kylmä! London Bridgellä oli huikean korkea pilvenpiirtäjä. Klo 22 jälkeen Lontoon silmät ovat sammuneet, melko pitkälti. Selviä ihmisiä ei juuri näkynyt, paitsi bussikuskit. Paluumatkalla metrossa Aletta maanitteli jatkuvasti bussiin. Hän halusi ehdottomasti päästä kaksikerroksiseen bussiin. Pahaksi onneksi kello oli puoli yksitoista ja minulla ei ollut mitään käsitystä bussivuoroista. Metron vaihdossa oli kyltit bussiasemalle ja päätin käydä kurkkaamassa niitä. Kävelimme bussin luo, kun kuski kysyi mihin halusimme. Hän ohjasi meidät laiturille J, joka osoittautui olevan jossain melko kaukana. Kävelimme sitten lähimpään bussiin ja kiipesimme yläkertaan. Ikkunat olivat vähän huurussa, mutta toisesta kerroksesta näki vähän kaupunkia. Ajelimme aikamme, kunnes äkkäsin metroaseman merkin ja hyppäsimme äkkiä kyydistä pois. Asema osui sopivasti reitillemme. Pääsimme pian metrolla autolle ja Yusen luo. Kämpillä olimme ennen yhtä. Nukkumaan.

Samuli

Kuvaaja Kauko Ruokolainen

Toinen kisapäivä

Mildenhall 20.11.

Eilinen kisapäivä alkoi kuulaana. Yöllä oli ollut pakkasta ja maa kuurassaa. Ehdimme kisapaikalle vasta juuri Villen tultua maaliin. Sain ensimmäiset kommentit Juhalta. Villen jalat olivat pettäneet pian maaliin tulon jälkeen. Tärinä oli ollut hirveä. Mutta Ville oli ajanut kovaa, toisena ja 12 sek kisaa johtavan Ruotsin Patrik Jadsten takana. Ville oli meinannut kaataa kärryn reitin viimeisessä ysikymmpi kurvissa.

Sitten alkoi tulla paljon startteja. Teemu ajoi nelosessa kuudenneksi. Jaakko Pitkänen selvään johtoon RNB nelosessa ja yleisen 12., Erkki Burkland RNB toiseksi ja yleisen 14. ja Tero Asula yleisen 22. Kakkosessa oli hurja suomalaisten taisto. Petri Kiiski tuli maaliin reilu puoli minuuttia miljonääri Doninic Crettenandia tavoittaneena. Tämä ajaa hiilikuitu aika-ajo kiekkoisella kikkarilla. Kiekot maksaa tuhasia euroja. Maija tuli maaliin 7 s Peteä hitaammin. Jännitystä riitti, kun väliin tuli vielä tsekkejä. Pete tippui kolmanneksi ja Maija viidenneksi. Mutta kumpikin mitalitaistossa kiinni. Hauskaa oli seurata ajanottopisteessä, kun Puolan pojat Igor Traz etunenässä kannusti suomalaisia ja dissasi tsekkejä. Jaakko tuli RNB luokan nopeimmin. Ihme kaveri. Tulee Antti Mäkiaho mieleen. S uosälli on noussut mudasta todella nopeasti maailman kärkeen puhdasrotuisten arktisten koirien luokassa. Junnuissa Jonna Lipponen ja Jade Halme hienosti 4. ja 6. Jonnalla viisi sekuntia mitaliin.

Lähdin sitten valmistautumaan pyöräilyyn. Olin vaihtanut renkaat ja laitoin paineksi eteen 1,3bar ja taakse 1,5 bar. Lämmittely meni hyvin. Hyvä meininki lähdössä. Jukka piti pyörästä kiinni ja huusi, että nyt ei jarrua. EI jarrua. Painoin täpöllä ilman jarrun käyttöä koko reitin. Hieman kevensin polkemista muutamaan mutkaan. Maksimivauhti 44,5km/h, nopein 1km keskinopeus 37,5km/h. Syke pysyi hyvin tapissa. Kurvit piti, ihmeellisesti. Nurmikko mutkiin saattoi paahtaa täysillä. Tärinä oli aivan siedettävä ja ketju ei hypännyt kertaakaan. Sijoitus eilen 9. ja kokonais 11. Semmosta se.

Jäähdyttelyn jälkeen pakattiin nopesti tavarat ja lähdettiin lasten kanssa suunnistamaan Lontooseen. 

Se olikin sitten seikkailu. Siitä myöhemmin.

Nyt täysillä valmistautuminen viestiin. Siitä tulee hurjaa settiä. Ensin Ari ja Spence juoksee yhteislähdössä 3,1 km, sitten Maija tuoreella koiralla Frodolla DS1 kikkarilla 3,1 km hurjassa vilskeessä joukkueiden seassa ja sitten me YUse kanssa pyörällä viimeinen 3,1 km kierros. Varmasti tulee edelleen olemana vilinää radalla. Viestissä on pakko ajaa alussa kovempaa kuin mitä jaksaisi mennä loppuun asti. Se on vaan mentävä!

Samuli

Eka kisapäivä

18.11. Mildenhall

Aamulla oli herätys kello 6,05 ja sitten Yusen juotto. Vettä 5dl ja kissanruokaa pieni määrä. Aamu oli kaunis. +4 ja  kirkas sää oli hyvä koirien kannalta. Kisapaikalla ajoimme Juhan kanssa lämpöjä sisään trainerilla. Kevyttä pk polkemista 40 min ja välillä lyhyitä 20 sekunnin kiihdytyksiä. Olin ajanut viimeiset testilenkit matalilla rengaspaineilla. Edessä 29” 2,4 Continental X-king Racesport tubeless ja 1,0 bar. Alusta täristi silti ikävästi polkiessa. Takana 26”, 2,4 X-king tuubilla 1,3 bar. Jostain syystä päätin nostaa paineita kisaan. Laitoin eteen 1,5 bar ja taakse 1,7 bar.   Pääsimme lähtemään hyvältä paikalta kuudentena.

Lähtösuoralla ajoimme melko kovaa 35 km/h. Ensimmäinen mutka pieneen ylämäkeen oli loiva ja siihen pystyi ajamaan täysillä, mutta vauhti laski min 28 km/h. Seuraavaan mutkaan pieneen alamäkeen jarrutin hieman. Sitä seuraavassa pitkässä alamäessä oli vastatuulta. Vauhti ei missään vaiheessa noussut yli 40km/h, mistä olin huolissani. Pitäisi ajaa paljon kovempaa. Pyörä tärisi ankarasti. Polkeminen oli todella vaikeaa. Pahaksi onneksi takavaihtaja hyppi jatkuvasti tärinän takia pienemmälle rattaalle. Muutamassa mutkassa jarrutin varmuuden vuoksi jonkin verran. Kaikki mutkat olivat 90 astetta ja nurmikkoa. Radan vieressä nurmi kuulti valkeana yöllisen kasteen jäljiltä. Nurmi näytti liukkaalta muttei ollut sitä. Yhtään kertaa pyörä ei lähtenyt luistoon. Ajaminen jatkui vaikeana koko matkan. Tehoja ei vaan saanut irti kovan tärinän ja ketjun hyppimisen vuoksi. Maalisuoran ajoin putkelta, mikä vähensi tärinää selvästi.  

Yuse juoksi hyvin. Oma suoritus oli kehno. Suurin ongelma ajotaidon puute nurmikolla. Toisena ongelmana liian korkeat rengaspaineet ja ainakin osittain siitä johtuen ketjun hyppiminen. Rata oli huomattavasti hitaampi kuin oletin. Yuse ei ole pienikokoisena parhaimmillaan hitaalla radalla. Sijoitus miesten luokassa 13. kärkeen lähes minuutti.   Juha ja Simpson ajoivat kuusi sekuntia meitä hitaammin. Juhalla oli alla melko järeät maastorenkaat. Juhan täysjousto antoi jonkun verran anteeksi tärinälle. Vauhtia söi silti varmasti liian järeät renkaat.

Kisan jälkeen vaihdoin eteen Notubes Crest kehän ja siihen Specialized S-works Renegade 29” 1,9 tubeless. Taakse Schwalbe Racing Ralph 2,25 Evo tubeless. Lasken huomiseksi paineet testilenkin tasoon. Huomenna startti on klo 13,31. Rata on kuiva, jos ei sada ja pito lienee hyvä. Kiristin takavaihtajan jousta, jotta ketju pysyy kireämmällä eikä pääse hyppimään niin herkästi. Sitten vaan kovaa iskua ja polkemista. Huomenna lähden tekemään sitä omaa ajoa ja parantamaan aikaa. Toivon parempaa suoritusta teknisesti, että pääse kunnolla polkemaan. Yuse kyllä juoksee.

Kävimme uimassa taas. Nyt oli myös Lipposet mukana. Saunassa oli aikaa pohtia päivän tapahtumia. Juhan kanssa tuumattiin että on ne Euroopan kaverit kovia polkemaan. Ja oma kokemus nurmella ajamisesta olematon.

Pitää mennä ajoissa nukkumaan. Väsyttää paljon. Huomenna handlaamaan ajajia ja iltapäivällä oma kisa.  

Puhelimen kentät kisapaikalla ovat surkeat. Soittaminen onnistuu harvoin, tekstiviestin lähettäminen useimmiten. Kisapaikalla majoittujat eivät juuri pysty laittamaan tietoja ulkomaille. Minun GoPro on.. jossain. Ehkä kotona, ehkä tavaroiden seassa. Sanoisin silti kotona.

Samuli

Jännitystä kisapaikalla

17.11. Mildenhall.

Kaikki on valmista. Koira ja mies kunnossa. Odotan vain aikaa. Omaa hetkeä. Vain mies, koira ja aika. Hetki, muutama minuutti, kaiken ruuhkan ja kiireen keskellä. Täydellinen keskittyminen suoritukseen. Jännitys, adrenaliini, hapot, hiki, vauhti ja lopulta maalissa odottaa hirvittävä oksetus.  Tärkeintä kilpailuun keskittymisessä on muistaa mennä koko ajan täysillä. Muistaa joka hetki laittaa kaikki peliin. Muistaa se keskellä matkaa, muistaa kiihdyttää kurvista täysillä, muistaa pitää maksimivauhti päällä. Muistaa, jaksaa puskea viimeiset sadat metrit hirvittävän hapotuksen kanssa.

Ok, on tässä ollut jännää kaikilla. Eilen kisapaikalta lähtiessä ajettiin metsätietä ensimmäinen kilometri Arin perässä oikeaa kaistaa. Vastaantulijoita ohitimme oikealta ainakin viisi. Perässä tuli joukkueenjohtaja, oikealla. Parempi varmaan niin. Olisihan se ollut vallan kummaa jos vastaantulijat olisivat joutuneet vuorotellen ohittaa meidän jono autojen eri puolilta. Meinasin katketa nauruun maantielle tullessa. Onneksi Ari lähti ajamaan oikeaa, siis vasenta kaistaa. Täällä on joutunut opettelemaan suomen kieltä ja sanavalintoja ihan kunnolla. Kommentti- ”muista ottaa oikea kaista, siis vasen”, on tullut monesti.

Kilpailukeskus on keskellä metsää. Se on Englannin suurimpia metsäalueita. Suomalaisen silmin metsä näyttää varttuneelta taimikolta. Metsäpohja on kuin peltoa, ojitettu jokaisen puurivin välistä. Männyt ovat kuin kertaalleen harvennettu tiheä porkkanapenkki, suorissa riveissä, ojat välissä ja alla nurmimatto. Luontaisesta metsästä muistuttavat vain ikivanhat suuret lahonneet kannot. Alueen lähellä on armeijan harjoituskenttä. Kisakeskuksen yli lentää usein Eurofighter hävittäjiä, pommikoneita ja helikoptereita. Kyllä ne brititkin treenaa.

Kävelin Aletan ja Aarnen kanssa kisareitin läpi. Matkaa oli lyhennetty alkuperäisestä 7 km:stä 4,9km lenkkiin. En tykkää. Meille sopisi pitkä matka. Yuse on nopea ja sillä on äärimmäisen hyvä nopeuskestävyys. Pienen koon vuoksi voimassa tulee vähän takkiin muille. Reitti oli parempi kuin etukäteen odotin. Pohja on rosoinen ja tärryyttää ankarasti pyörää. Koko reitti on poljettava täysillä. Jarrutettavia alamäkiä ei ole yhtään. Ajoin pyörällä reitin pari kertaa läpi ja osaan sen nyt ulkoa.

Kävimme lasten kanssa uimassa paikallisessa uimahallissa. Uimapaikkaa etsimme jo edellisenä iltana useamman tunnin. Johonkin Tropigas Paradise kylpylään pääsi vain alueen asiakkaat, majoittujat. Se oli siis joku ihan luksus paikka, johon ei perusväki päässyt maksamalla sisään. Paikallisessa uimahallissa oli yleisövuorot vain lyhyen aikaa päivällä. Tänään menimme suunnitellusti ja ajoissa 1,5 tunnin yleiselle uimavuorolle. Hilpeyttä herätti taas sauna. Olimme ehtineet juuri istuutua saunaan, kun uimavalvoja tuli ovelle ja sanoi, että saunassa oli turvallisuussyistä 16v ikäraja. Hengähdin siihen välittömästi, että meillä on sauna kotona, olemme Suomesta. Saunan ovessa oli Harvian laatta.  

Illalla oli joukkueenjohtajan kokous. Suomen joukkueen henki on hyvä. kokouksesta lähdimme valmistautumaan avajaisiin ja marssiin. Suomi oli jonossa toisena Tsekin jälkeen. Tulimme lyhyen kävelyn jälkeen sisään isoon telttaan, johon kukin maajoukkue tuli yksitellen kutsuttuna. Suomi tuli toisena sisään. Vasemmalla oli tarjoilupöytä, johon suurin osa joukkueesta lähti ottamaan tarjottavaa kansallislaulun soidessa. Järjestäjän täti yritti kovasti huudella suomalaisille kääntymään teltan väen ja kuvaajien suuntaan. Suomen jälkeen tuli Ranska hurjasti laulaen kansallishymniään. Sen jälkeen kaikki joukkueet tulivat vuorollaan kuvattavaksi ja ryhdikkäästi seisomaan hymninsä ajan. Viimeisenä olivat britit, lähes samanlaisena häröpallona kuin suomalaiset ja vieläpä osa kädet ojolla tarjoilutiskille. No, eihän me tajuttu. Eipä siinä, hävetti silti. Tai oikeastaan ihan snadisti naurattikin.

'
Kilpailunumerot saimme pian avajaisten jälkeen. Minä ja Yuse startataan kuudentena. Se on loistava
paikka. Osa kovista ajajista starttaa kaukana takana. Victor Carrasco vasta 16. numerolla ja Igor Traz vielä kauempana numerolla 18. Ei käy kateeksi poikia.  Kovaa ne tulee silti ajamaan.

Olen juottanut Yusen tänään neljän tunnin välein, yhteensä parisen litraa. Aamuruuaksi normaali vähemmän Happy Dog Racea. Annoin nyt ¾ normaalista annoksesta. Yuse on ihan valmis kisaan. Se varmana luuli jo tänään, että startataan. Keskittyminen on ihan huimaa. Olen juottanut normaalisti lähes aina Happy Dog Flocken Vollkostilla eli pentupuurolla. Nyt kolmas juotto oli vaikea. Yuse vain odotti kisaa. Viimeisin juotto oli vähän reilumpi ja siihen vain 50g Whiskas kissan ruokaa ja se upposi nopeasti. Aamulla juotan vielä pentupuurolla.

Mutta, huomenna kisataan.

https://www.youtube.com/watch?v=NFdRHcnlP8A

Samuli