maanantai 14. marraskuuta 2016

Matkalla Englantiin.
su ilta 13.11. laivalla.

Aletta, Roponen, Aarne ja Yuse Silja-Linen pissapaikalla.

” Onnistuneen treenin määrittää koiran mielentila. Onnellinen koira on tavoite.”
Ajattelin kirjoittaa tapahtumista ja jokaiseen juttuun tietoisku treenauksesta ja ruokinnasta.
Meillä on tietenkin tavoite kertoa meidän matkasta ja kisoista ja saada Happy Dog EM myyntikampanjan kautta varoja kisareissuun. Suuret kiitokset maahantuojalle Ninni Stenhäll ja koiraurheilu.fi myyntikampanjan tukemisesta.
Viimeiset kolme viikkoa on Yusen treenin tavoitteena ollut vauhdin nostaminen. Koiran treenauksessa on muutama perusperiaate. Treenimatka vaikuttaa herkästi koiran juoksuvauhtiin. Nyrkkisääntönä, pitemmät vedot ja lenkit laskevat vauhtia ja lyhyet nostavat. Meillä on kisamatkana 7km kahtena päivänä. Todennäköisesti kosteassa ja + 10  lämpötilassa. Keskinopeus lienee 35-38 km/h. Riippuu alustasta ja pidosta. Olen tehnyt koiran kannalta maksimikestävyys (MK), peruskestävyys (PK) ja vauhtikestävyys (VK) treenejä. MK on ollut kotipihasta 1km vetoja. 1-2 kertaa viikossa 4x 1km kerran ja kolme kertaa tehnyt 6x 1km. VK treeni on ollut noin 3,3km + 3,3km ja 1,5km vetoa ja päälle vapaata juoksua pyörän vieressä (kovaa kaukana edessä, kuten Yuse tekee) n 7km.  PK treenit ovat olleet vapaalenkkiä maastopyörän kanssa. Yleensä 45 min, pari kertaa lähes kaksi tuntia. Viikossa kaksi vetotreeniä ja kaksi vapaalenkkiä.
Lumien tultua on ollut pakko tiputtaa treenivauhtia. Liukkaus on ollut vaarallista eritoten kuskille, mutta riski myös koiralle. Muutama päivä sitten kaauduin melko keljusti kikkarilla. Lunta oli tullut 20cm. Eturengas lipesi ennen mutkaa jarruttaessa. Lähtöpäivänä, viisi päivää ennen kisastarttia otin 6x1 km vedot. Kaksikossa Yusen parina juoksi ensin Merri kaksi vetoa ja sitten Sisu neljä vetoa. Otin viimeisiin koviin treeneihin parin, koska se lisää Yusen vetointoa entisestään ja ylämäissä pääsee kovempaa. Alamäissä jarrutan vauhdin max 35km/h. Liika vauhti kuormittaa liikaa koiraa, etenkin hermotusta. Pyrin tekemään viimeisen treenin noin 2 x 2km pohjois- Saksassa kolme päivää ennen starttia.
No lähtö oli taas täyttä hässäkkää. EN oikeastaan pysty edes kuvailla kaikkea jännitystä. Sanotaanko vaikka, että 15min ennen suunniteltua starttia kotipihasta oli vielä viimeiset treenit tekemättä, kaksi viikkoa aiemmin pakatut kisavaatteet hukassa ja osa pakkaamisesta kesken. Mutta treenistä tuli hyvä. Onnistuneen treenin määrittää koiran mielentila. Onnellinen koira on tavoite. Kun koiran mielentila on hyvä, on treeni onnistunut. Siihen päälle on aina bonusta, jos treeni on fysiikan kannalta järkevä ja onnistunut. Jos koira kokee treenin ikävänä, on se aina pahasti epäonnistunut. Epäonnistumisia saa pahimmillaan korjata pitkään. Kova koira kestää useamman huonon treenin. Herkkä voi mennä pilalle kerrasta. Mutta, Yusen viimeinen treeni oli hyvä. Siitä tykkäs kovasti myös Merri ja Sisu.
 Ehdimme laivaan viimeisenä autona, ainakin kuusi minuuttia ennen laivan lähtöä. Minulla on matkassa lapset Aletta 10v ja Aarne 8v. Aletta tuumas että jännittää niin, että mahaan sattuu, kun olimme 17 min ennen laivan lähtöä hukassa autolla. Meille jäi kuitenkin niin hyvin aikaa satamaan tullessa, että ehdimme käyttää Yusen ja Roposen pissalla ulkona.
Noukimme Loimaalta mukaan Riitta Kempen kennelin Roposen. Hauska, mukava, leppoinen pikkurakki. Tulevaisuuden toivo. Roponen oli laivalla melko raipas, kiipesi portaita, kulki hissillä, ja pissasi, Aletan sänkyyn. Jep, reipas se on. Roponen matkaa meidän mukana Kieliin Teznerille.
Ruokinnasta sen verran, että minulla on Yuselle matkassa vettä kanisterissa, Happy Dog Racea (kuivamuona 34/24)  pöntöllinen ja Happy Dog Flocken Vollkostia juottoon (pentupuuro) ja FitDog Recoverya palautusjuomaksi kisan jälkeen. Vitamiinit ja lisät ovat tälläkin kaudella meidän osalta jääneet kauppaan. Olen sitä mieltä, että testataan mihin asti puurolla pääsee.
”Treenimatka vaikuttaa herkästi koiran juoksuvauhtiin. Nyrkkisääntönä, pitemmät vedot ja lenkit laskevat vauhtia ja lyhyet nostavat.”
Samuli

Sähläystä vältellen
14.11. Slechwig Saksa

Aamulla lähdimme laivalta 6.10. Ajomatka on sujunut mukavasti pienin kommelluksin. Olimme Arin kanssa samalla laivalla. Arin matka on edennyt hieman nopeammin. Yusen kohdalla antidoping toiminta ei ole mennyt ihan suunnitellusti. Olen lapsilta kieltänyt suklaakarkit koko matkalta, ettei murusia vaan jää autoon Yusen nuoltavaksi. Kahvit olen koittanut ryystää varovasti. Linköpingissä wc reissulla YUse oli järjestellyt kauppakassit uusiksi ja popsinut yhden vehnäleivän puoliskon. Ei siinä varmaan hirveästi dopingia, mutta se siitä selkeästä ruokavaliosta. Illalla oli sitten uloste vähän löysää.  Tanska oli taas yhtä hirveä ajaa kuin ennenkin. Pimeä, kova tuuli, vesisadetta, paljon liikennettä ja oikeasti todella pimeä 130km/h motarilla. Tunnin reippaan ajelun jälkeen laskin matkavauhdin 80-90 tasoon. Rekkojen perävaloja oli paljon helpompi seurata, kuin yrittää nähdä oma kaista pimeydessä. Väsymys alkoi iskeä. Lämpötila laski yhteen asteeseen. Varasin Tanskassa netin kautta  hyvissä ajoin majapaikan pohjois-Saksaan. Paikka osui ihan hyvin matkan varrelle, vain 5min päätieltä sivuun. 15 tunnin ajon jälkeen kömmimme vesisateessa hotellin ovelle. Respa vastasi ovikelloon, saksaksi. EI sanaakaan englantia. Osaan vähän saksaa, mutta tiemelussa hiljaisen ovipuhelimen ääni kuului huonosti. Meidän huonevaraus oli tullut perille. Naisääni puhelimessa mainitse, että olin kysynyt koiran tulosta. Heillä ei ollut koirahuoneita. Langan toisessa päässä tuli hiljaista. 10 min vesisateessa odottelun jälkeen yritin soittaa uudestaan, tuloksetta. Ihan käsittämätöntä, tyyppi istui sisällä lämpimässä ja tiesi, että olin kadulla kahden lapsen kanssa. No, eipä siinä. 20m vierestä löytyi ihan ok hotelli. Saimme huoneen ja koirat mukaan sisälle. Menimme lasten kanssa ensin ja lähdin hakemaan koiria autosta. Yusen AD toiminta oli jatkunut entiseen malliin. Yuse oli autossa etupenkillä ( vaikka olin laittanut sen nätisti hihnalla kiinni omaan paikkaansa). Yuen makuupaikan vieressä oli taas puhkottu pusseja. Onneksi minun lääkintälaukku oli koskematon. Aivan Yusen paikan vieressä. Kipulääkkeitä ihmisille. Jep. Täytyy terästäytyä, jos meinaa klaarata nää hommat.
Aamulla Michael Teznerille. Viemme Roposen sinne. Ajan trainerilla yhden virkistävän lyhyen kovan treenin. YUselle on tarkoitus tehdä verryttelyvetoja pari. Treenien jälkeen on Hollanti-Englanti laivaan vielä arviolta 10 tunnin ajomatka.  
Väsyneet matkamiehet vihdoinkin majapaikassa. 

Nyt nukkumaan.  

Samuli

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti