Voitontahto!

Blogiteksti hmm… hmm… No tästä se lähtee. Ja painutaankin heti suoraan ytimeen.

Kilpailun henkistä puolta viikko ennen starttia

Viikon päästä lauantaina: Tunne lähtöviivalla on rauhallinen, vaikkakin tarkkaavainen. Rauhallisuuteen on syynä se, että tiedän, mitä olemme harjoitelleet, mitä kilpailun eteen on tehty ja missä kunnossa olemme. Sitä en tiedä mihin se kilpailussa riittää eikä sillä ole väliä. Minut on nimittäin tehty juuri tämän tiimin musheriksi ja valmentajaksi, nuo edessä olevat koirat tämän kilpatiimin koiriksi. Me olemme joukkue ja olemme matkalla tekemään enemmän kuin sen, mihin pessimismissäni ajattelen pystyvämme. Suomalaisittain kliseisesti: ”Lähdemme tekemään parhaamme ja katsotaan sitten, mihin se riittää”. ’Parhaamme’ tässä tarkoittaa onnistunutta tason ylitystä. Ei siis mikään kunnianhimoton ”perusheitto”, eihän? Se, mihin se kilpailussa riittää, on muiden käsissä ja tassuissa. Me keskitymme nyt omaan suoritukseen. Täysillä. Ja vähän ylikin.

Voittaminen ja voitontahto. Kilpailu tarkoittaa aina sitä, että omaa suoritusta suhteutetaan muiden suorituksiin ja paras on voittaja. Sanotaan, että voittamiseen tarvittaisiin jotain erityistä luonteenlujuutta tai ominaisuutta. Se pitää täysin paikkansa. Voitontahtoa. Kamppailulajeissa voitontahto itse kisasuorituksessa merkitsee suoranaisesti tahtoa toisen kilpailijan fyysisestä kukistamisesta. Joukkuelajeissa yksilön voitontahto ilmenee vielä hieman pidemmälle kurotettuna liukuna toisen edelle pallon tavoittelussa tai kiekon riistona takakarvaustilanteessa. Yksilölajeissa, joihin koiravaljakkoajo enemmän rinnastuu, voitontahto kilpailusuorituksessa on pään sisäinen taistelu pakottautumisesta tekemään oikeita asioita oikeaan aikaan. Voitontahto on ässä hihassa. Ja kuten tiedät, pelikortissa on kääntöpuoli ja tämän ässän kääntöpuolella oleva mitäänsanomaton selkämys on luovuttaminen. Kurakylpy… kun on ajamisen aika ja koirien tassuista lentävä kura tunkee suuhun, hengitys pakkautuu, pumppaava tukijalka betonoituu maitohapoissa ja kun silloin nokitat ja tiputat ässän hihasta, niin kumpaa puolta kortista katsot?

Voitontahto ja … ja kaikki muu. Niin, voitontahto kilpailutilanteessa on itse asiassa vain viimeinen silaus. Koko muu elämä koirien, perheen ja työn kanssa vasta kysyykin voitontahtoa. Sitä, että teetkö kaiken vaadittavan saadaksesi kokonaisuudesta parhaan mahdollisen? Voitontahto auttaa tekemään uhrauksia, ylläpitämään rutiineja ja pakottaa käyttämään luovuutta sillä pitkähköllä ajanjaksolla, jolla luodaan pärjäämiseen tarvittava perusta. Kun tuo ominaisuus on ollut tukena koko matkan tähän asti – ja tästä eteenpäin lautalla Tukholmaan, ajaessa halki Ruotsin, Saksan, Hollannin ja lopulta aina Thetfordiin asti, on mahdollista olla lähtöviivalla vapautunut ja valmis lyömään johonkin väliin sen yhden ylimääräisen potkun. Tai kaksi.

Palataan vielä tuohon edellä mainittuun kurakylpyyn. Sellainen itse asiassa sattui minulle pari viikkoa sitten. Muistan tuon hetken, kuten monta muuta vastaavaa tilannetta, jolloin jouduin kaivamaan ässää hihasta… Olin herkistelemässä Ohkolan syyskisoihin kuutta koiraa ajamalla ns. hapottomia intervalleja maksimivauhdeilla. Tavoite kisassa oli kunnianhimoisesti ajaa siperianhuskyt kotiradalla uudelle keskinopeusluvulle, joten herkistely oli erityisen tärkeää. Koska tiedän, että olen osa suorittavaa tiimiä, niin 6 koiran ajaminen tarkoittaa minulle sellaisen treenilaitteen käyttöä, jossa pääsen itse antamaan itsestäni täyden panoksen siten, että vetojen vauhti nousee helposti yli kisavauhdin ja kokonaisuus on vielä hallittavissa ja pysäytettävissä 15 sekunnin vedon jälkeen (kaikki vetokoiraharrastajat tietää kuinka vaikeaa koirien pysäyttäminen tuollaisessa tilanteessa on). Minun kalustollani sellainen treeni tarkoitta 3x 2 koiraa kick-bikellä x 8 x 15...20 sek / 1 min tauoin. Tuo treeni oli työmatkani vuoksi myöhään illalla, se loppui ehkä puolen kahdentoista aikaan yöllä. Ja koiran vaihtoineen treeni kesti pitkään. Satoi. Oli pimeää ja hiekkatie oli yhtenä vellinä eikä suojalasien takaa nähnyt yhtään mitään. Yllättääkö, että piti ässää kaivaa esille? Ehkä ei, mutta se saattaa yllättää, missä kohtaa sitä piti käyttää. Katselin ässää kädessäni noin treenin puolessa välissä yhden 1 min tauon aikana. Ei nimittäin millään olisi halunnut pysähtyä ja odotella. Koiratkaan eivät halunneet. Kaikki halusivat mennä eteenpäin. Koirat suorastaan huusivat päästellä täysillä ja minäkin olin juuri pääsemässä raivokkaaseen kiukkuun ladata täysillä niin, että rapa roiskuu ja remmi venyy!!!! … Mutta voitontahto tässä oli pitäytyä suunnitelmassa eikä luovuttaa siitä. Hapoton veto on hapoton vain, kun se on lyhyt ja tauot pitkät.

Vielä yksi näkökulma voitontahtoon. Veikka Gustafsson lanseerasi aikanaan lauseen ”seikkailu alkaa korvien välistä”. Sieltä se tosiaan alkaa ja sinne se päättyy. Kilpailussa ja koko tässä kilpailevassa elämäntavassa voimme vaikuttaa lähinnä omaan tekemiseemme, joten voittaminen on lopulta voitontahdon suuntaamista omaan suoritukseen ja siihen, mihin se kilpailussa riittää, on toisarvoista. EM-kisoissa ja matkalla keskity omaan tekemiseen. Ja teekin se kunnolla! Muiden tekemisellä ei ole mitään väliä. Sijoituksella ei ole väliä.

Viikon päästä lauantaina: lähtöviivalla edessä aukeaa lähtösuora ja vetointoa puhkuvat koirat tempovat handlerien piteleminä kärryn edessä. Katse seuraa koirien vetoliinoja tarkkaillen, ettei lähtökiihkossa tule sotkuja. Väliin vilkaisen lähtökellon laskevaa numeroa. Tukijalka laskeutuu kyykkyyn, jännittyy ja potkujalan kärki kaivautuu soraan. Kädet puristavat vielä jarrukahvoja… kunnes sormet avautuvat ja kaikki voima päästetään valloilleen. Koirat ruopivat lähtökiihdytyksessä, potkujalka alkaa hakata maata ja tukijalka pumppaa kehon painopistettä takaisin ylös potkujen tahdissa. Katse hakee kärrylle optimaalista ajolinjaa, seuraa koirien menoa ja alkaa hahmottamaan jo kauempaa ensimmäistä mutkaa. Me mennään. ME MENNÄÄN!

Tähän loppuun kuulokkeet vaan päähän, silmät kiinni ja mielikuvamatka kuraiselle kisabaanalle. 4 koiraa baanaa, itse potkit ja Lemmy vetää taustamusiikin tästä linkistä.